Sienestys on vienyt minut mukanaan aivan kokonaan, nykyään pomppaan suoraan metsään heti päästyämme mökille. Anopin kanssa aloitin vuosia sitten suppilovahveroilla, mutta kun se on niin mukavaa niin en jaksa enää odottaa myöhäiseen syksyyn saakka! Viime viikonlopun saalis oli muhkeat herkkutatit! Niitä vain vilisi silmissä. Metsässä oli myös niin kauniita kärpässieniä, että teki mieli poimia nekin mukaan maljakkoon..
Hirvikärpäsiinkin tottuu. Enää pieni möyrintä tukassa lähinnä vaan ärsyttää, ei enää inhota ja aiheuta kiljuntaa, hehe. Kanttarellipaikkaa en ole (vielä) löytänyt, mutta tänä syksynä aion poimia ensimmäiset haapa- ja karvarouskut. Ne suolataan ja niistä tehdään ihanaa metsäsienisalaattia appiukon reseptillä. Laitan sen tänne kunhan ensimmäinen salaattini on todistettavasti valmis. Sienisalaatti on herkkua, sen olen oppinut ja suppilovahveropiirakka, mutta hieman hävetti kantaa kilotolkulla herkkutatteja mökille, koska en hirmuisesti pidä itse sienen mausta.. testasimme tattien makua sipuli-pekoni-tatti paistoksella ja se oli ihan hyvää.. mutta maistui tietenkin sieniltä. Anoppi ja appi saivat mukaansa aika kasan tatteja. Koska olen niin hulluna sienestykseen, mutten niinkään sieniruokiin, pitäisi kai hankkia joskus jopa tietoa siitä kuka sieniä voisi ostaa. Toistaiseksi osa päätyy kyllä pakastimeemme ja osa siis anopille ja äidille ja isälle lahjoitettuna.
Suuri sienestäjä |
Pieni saattaja |
Saalis |
Yksin vieraissa metsissä samoilu hieman jännittää, Suomi kun on tietenkin täynnä mielikuvituksen villipetoja. Viimeksi uskaltauduin hieman kauemmaksi tutuista metsistä niin kuulin heti sorkkien kopsetta lähistöltä ja lähdin takaisin mökille päin. Minulle on annettu melkoinen mielikuvitus.. juoksen myös iltapimeällä huussista pois, kun olen varma että joku hyökkää pimeydestä..huoh. Uusiin metsiin tutustuminen on kai parasta tehdä jonku seurassa. Huussissa käynti vaan on suoritettava yleensä yksin..