keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Merirosvojen sukua


Viime perjantaina pariskunta Omenainen+Herra-O suunnistivat Tampereelle kuuntelemaan Under the Bridge Unplugged bändikilpailun finaalia. Lemppariyhtyeeni JonesAndYou sijoittui lopulta kolmanneksi, mikä mielestäni oli häväistys, mutta ymmärrän kyllä, että Tamperelaisessa kilpailussa voittajan on oltava Tamperelainen. Ja trubaduuri voitti, sellaista kai haettiinkin. Pojat vetivät erinomaisen keikan ja yllättivät yleisön kun rumpali soittikin pari kappaletta pianoa ja basisti mandoliinia! Monitaitureita. Alkuerän keikkaselostuksen löydät täältä.Ilta jatkui vielä Jack the Rooster yökerhoon, jonka karaokeluolassa vietimme suurimman osan iltaa. Pilkkuun saakka. Mutta tällä kertaa olotila oli aamulla ihan ok.. vaikkakin taas ilman cocacolaa.


Palasimme reissulta pikkuneidin mummolaan oikein tarpeellisten viiden tunnin unien jälkeen Herra-O:n serkun hoivista.. Mummolassa oli kylässä isäni sisko, Lady-Täti. Jossain vaiheessa puhe kääntyi suvun historiaan, joka mielestäni on erittäin mielenkiintoista ja aina harmittelen kun en enää hetken päästä muista mitä minulle on kerrottu.. Mutta nyt, minullahan on tämä paikka jonne muistella tarinat ja aion sitä vastaisuudessa käyttää jo heti "tenttausvaiheessa" ettei mikään vaan matkalla unohdu.

Olipa kerran paikka Suomen eteläkärjessä nimeltä Vitsand. Siellä asusteli minun isoisoiso(tämä pitää vielä tarkistaa että montako isoa..)-isäni perheineen.Oli hankalat olot ja puutetta ruuasta, joten rannikolla elävät olivat vaikeuden voittaakseen kehittäneet uuden elinkeinon. Isoisoisoisänikin kävi siis siirtämässä merimerkkejä, jolloin tuntemattomilla vesillä seilaavat laivat ajoivat karille ja ne ryöstettiin. Sukuni on ei sen enempää tai vähempää kuin merirosvoja!

Tätä sukututkimusbloggausta tekisi mieli alkaa harrastaa ihan toden teolla! Sukututkimus olisi mielenkiintoista ja olen sanonutkin, että kun voitan lotossa sellaisen summan ettei töistä tarvitse enää huolehtia, alan täysipäiväisesti tutkia sukujuuriani! Täytyisi ehkä aloittaa jo hieman ennen jättipottia, että tarinat pysyvät kertojien mielessä kirkkaina.

Juurikin ajattelin ihan hetken googlata mitä Vitsandista löytää internetistä. Tietoja Vitsandista löytyi  Kimmo Nummelan luomasta sivustosta Hangonrintama. Uppouduin juuri pitkäksi aikaa miettimään, oliko niistä 8000 suomalaisesta etäsukulaisiani, jotka menettivät kotinsa kun Hankoniemen ja Hangon alue vuokrattiin Venäjälle merisotatukikohdaksi v. 1940. Ja koitin miettiä mihin ajankohtaan tuo merirosvoilu oikeasti kuului, ennen vai jälkeen Krimin sodan 1800-luvun lopulla. Huh. Historiantietoni ovat surkeat. Tästä lähtien alan olla myös tarkempi kuunnellessani historian siipien havinaa ja kysyn lisätietoja. Laitan sukulaisten aivoimpulssit hyppimään! 

Muutenkin sukututkimusjuttuja syntyy ainakin varmasti paremmin kuin juttuja laihdutuksestani.. ai mistä?!







tiistai 28. toukokuuta 2013

Ja taas Vain elämää!


No nyt se saapui, Nelosen kauan odotettu Vain elämää osallistujalista! Veikkaukseni osallistujiksi löytyy täältä. Tällä viikolla radion mukaan alkaa osallistujien "leirikoulu" ja kevät on kai muusikoilla mieli hyrrännyt uusia versioita muiden kappaleista tehdessään


Tähän kohtaa en sano, että olisipa jo syksy tai että tulisipa se nopeasti, mutta ohjelmaa odotan kuitenkin malttamattomana.

Kiinnostavimpia osallistujia ovat ehkäpä Jukka Poika, (erikoisuutena räpin sijaan suomireggaeta, jippii!) ja Juha Tapio. Minulla on hieman hmmm, kuinkahan sen sanoisi, henkilökohtaista närästystä Pauli Hanhiniemeä kohtaan, mutta siitä huolimatta, että ensireaktioksi hapot nousi kurkkuun on hän ohjelmaan kiinnostava hahmo. Luen hänet siis samaan kategoriaan Neumanin kanssa, unohdettu hahmo joka nostetaan pintaan, mutta tuskin sooloura siitäkän tokenee. Okei, tuo meni kaunan piikkiin. Hanhiniemi on tajuttoman hyvä sanoittaja, eikä musiikissa tai esiintymisessäkään vikaa ole.

Anna Abreu on mielestäni suloinen tyyppi, eikä häntä harmita katsella ruudussa ollenkaan. Hänen osallistumisensa ei sinänsä yllätä, onhan hän ruudussa vähän väliä vaikka keikkatauolla onkin.

Laura Närhi, Maarit Hurmerinta ja Ilkka Alanko saavat nyt tutustuttaa minut itseensä ja musiikkiinsa ja toivottavasti yllättää iloisesti. He eivät näet kerro tällä hetkellä minulle paljoakaan. Eivätkä herätä niin paljon kiinnostusta että jaksaisin googlettaa. Odotan siis syksyä! Jippii!!


torstai 23. toukokuuta 2013

Onnenpäivää!

Koitan tehdä elämänmuutospäätöksen ja lopettaa valittamisen. Ainakin täksi päiväksi. Siitä se lähtee, baby steps.

Eli nyt siis kaikkea hyvää.

Ensinnäkin! Beanie-kahvilan aamiaislahjakortit voittivat:
Kahvia maidolla juon :) Arvonnassa mukana. Olisi mukava palkinto käytettäväksi, kun käy seuraavan kerran Hkissä :)
ja 
Kahvi - yök! Haudutettua teetä sen olla pitää! :)

Lähetättehän osoitteenne pikimmiten osoitteeseen paikkaelamassa@outlook.com niin saadaan lahjakortit lähtemään matkaan!

Arvonnan suoritti ja onnettarena toimi Excelin satunnaisluku-funktio! Kylläpäs oli haastavaa näin aivojen "torkuttua" kohta kaksi vuotta käyttää niitä noinkin yksinkertaisen kaavan luontiin..

Siitä seuraavaan ilonaiheeseen, sain rauhassa tänä aamuna nauttia kahvini, koska heräsin ennen pikkuneitiä! Nämä rauhallisen aamukahvikerrat ovat laskettavissa yhden käden sormilla neidin olemassaolon aikana. Herra-O oli suloisen jännittynyt aamusella lähtiessään Sibeliusakatemiaan, viimeisen vaiheen pääsykokeisiin. Hui! Tsemppiä kauheasti. Jos herra pääsee opiskelemaan niin minäkin voin luopua haaveistani muuttaa muualle Helsingistä, ja kyllä, se on positiivista! Ei tarvitse enää odotella mitä seuraavaksi tehdään tai missä asutaan. Ei vielä innostuta liikaa, realistisesti sibikseen on hurjan vaikea päästä ja hakijoita edelleen paljon.

Vieläkin ilonaiheita riittä. Eilen satoi koko päivän, josta johtuen koti kiiltää puhtauttaan! Jotain kiva oli keksittävä että pikkuneiti malttaa touhuta sisällä joten aloin imuroida neidin kannustuksella. Sohvalta kuului kannustushuudot: "äiti imuaa! Lisää imuaa!" Sitten pestiin lattioita ja viikattiin hurjasti pyykkiä. Se on lempitouhua pikkuneidille. Äidillä kun on sellainen kumma tapa ennen viikkailemista vahingossa kaataa monesti pyykit neidin päälle sängyllä..

Nyt kun oikein alkaa miettiä niin pieniä ilonaiheita riittäisi kirjoitettavaksi vaikka kuinka paljon. Ja jokaisesta ajatuksesta tulee aina vaan parempi mieli.Suosittelen testaamaan!



keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Liukueste, Sock Stop

Shoppailusta yhtenä vapaailtanani tarttui mukaan joka äidin elämänhelpottaja! Kuulin tästä ihmeaineesta perhekerhossa, enpä olisi itse ikinä keksinyt mennä askarteluliikeeseen kysymään liukuestemöhnää jolla voi laittaa itse liukuesteet niin sukkiin kuin sukkahousuihin.

Ostin siis sukkien ja sukkahousujen jalkapohjan alle tursotettavaa mössöä, joka estää liukastumisen. Olen tähän saakka yrittänyt tuloksetta etsiä kivoja sukkahousuja, joissa olisi liukuesteet jalkapohjien alla jarruttamaan pikkuneidin vauhtia.

Kokeilin ainetta vähän jo nypyttyneihin  sukkiksiin näin testiksi. Aika kauan sen täytyy antaa kuivua.. 10-12h. Aika paksut liukuesteet tuli, mutta ei näytä häiritsevän ja neidillä on myös aika kova vauhti niin jarrua saakin olla. Stoppiaine kestää konepesun 40 asteessa.


 
  

Muistathan , että vielä tänään ehtii osallistua Beanie-aamiaislahjakorttien arvontaan! Huomenna torstaina ilmoitetaan voittajat!



maanantai 20. toukokuuta 2013

Mökkitunnelmia

Kesän ensimmäinainen mökkireissu oli ihana. Sitä hiljaisuutta aina odottaa Helsingin kestomölyn ympäröimänä. Hiljaista olikin, paitsi lintujen laulusta tulee ihan kauhea meteli! ..Ei vaan kaunista laulua kuulimme lintukuoroilta. 


Herra-O:n vanhempien mökki on järven rannalla, mäntyisessä ympäristössä. Joskus siellä on nähty käärmeitä, joka hieman pelottaa pikkuneidin ja karvarouvan ollessa mukana.Ainut käärme jonka siellä olen nähnyt, oli rantakäärme joka renkaanjäljet selässään lekotteli hiekkatiellä.


Mikähän ötökkä?

 
Lounas ahvenet, nam!



Parasta lienee joka mökkireissulla saunominen puulämmitteisessä hämärässä rantasaunassa. Mikä voisi olla ihanampaa kesäisenä iltana kun luontokin (viimein) hiljenee ja järvi tyyntyy. Ihme kuikat vaan jatkaa huutoaan. Heh, no nyt lopetan tuon lintujen parjaamisen.


Saunaan
Keskellä yötä, surullisten euroviisujen jälkeen ulkohuussiin pimeässä kävellessäni mietin, että ehken kuitenkaan haluaisi asua aivan täysin metsän keskellä yksin.. sen verran mielikuvitus tekee tepposia. Palatessani takaisin mökille kaikki ajatukset tyhjenivät kuin salaman iskusta.. Kirjaimellisesti. Ihailin hiljaista salamointia järven päällä. Käsittämättömän upeaa seisoa pimeässä ympäristössä ja salamat valaisevat koko taivasta järven toiselta puolen muutaman sekuntin välein.  

Kesätukat hulmuaa




sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Extempore shoppailua: Indiska & Dinsko


Ei voittanut Krista Siegfrids ei. Olin väärässä. Hävettää. Euroviisut on ihan surkeat, en varmaan katso niitä ainakaan vuoteen. Sen lupaan ja vannon.

Muistathan käydä kommentoimassa Beanie-postausta niin voit voittaa kahden hengen lahjakortin Beanie-aamiaiselle. Vinkkinä vielä, että osallistua voit myös Hulin blogissa!


En ajatellut ikinä kirjoittavani mitään vaateostospostausta, mutta nyt muutin mieleni. Ostin niin ihanan räikeän värisiä vaatteita ihan yllättäen, että ne ansaitsevat oman juttunsa.

Illan teema oli näemmä vahingossa Ruotsi. Kun olisin tiennyt, ettei pistettäkään euroviisuissa heru niin ehkä olisin päättänyt toisin.. katkeraa puhetta. Ensin olimme siis Hulin kanssa (siivellä) viettämässä Beanie-kahvilan avajaisia. Se on alunperin ruotsalainen ketju (samaa ketjua kuin Picnic). Sieltä painuimme vielä hetkeksi penkomaan Indiskan (ruotsalainen perheyritys) vaatevalikoimaa ja löysinpä itseni vielä Dinskosta, jonka vain nimen perusteella oletan olevan länsinaapurin peruja. Korjatkaa jos olen väärässä.

Jokaisella kai on joku luotto-kauppa josta yleensä hakee vaatteensa.. tai ainakin löytää päälle puettavaksi kelpaavaa helpommin. Minulle se on ehdottomasti Indiska. Joka kerta kun tuohon ihanaan itämaisen oloiseen myymälään astuu sisälle, tarttuu jotain mukaan. Hintataso ei ole halvimmasta päästä, mutta ei kuitenkaan yllä aivan pilviin, kuten desingn-liikkeissä, joista ei minun kokoiselle löytyisi varmaan edes tarpeeksi suurta pipoa. En muutenkaan arvosta merkistä maksamista. Arvostan enemmän käsintehtyä laadukasta kotimaista työtä, sellaista juuri mihin ei hoitovapaalaisella ole varaa sen enempää kuin desingniin.


Mukaani tarttui yllättäen erittäin räikeitä vaatteita! Indiskasta neonvihreä "kasari-paita" ja samanvärinen aluspaita ja Dinskosta räikeän oranssit ballerinat! Nämä päällä minä sitten tallustelen koko kesän! Syksyllä jos kävisi vähän töissä niin saisi lisää vaaterahaa sitten talvea varten.


perjantai 17. toukokuuta 2013

ARVONTA ja Beanie - fiinimmän kahvilan avajaiset kauppakeskus Kampissa


Saavuimme Hulin kanssa Beanien avajaisiin kutsuvieraina (sain kutsun Hulin siivellä ja olen siitä oikein onnellinen!) torstai-iltana. Olimme paikalla hieman liian ajoissa, kymmentä vaille painuimme jo kapeista ikkunoiden väleistä kahvilan puolelle. Joku herra meitä oli ystävällisesti ensin toppuuttelemassa takaisin tavallisen kansan virtaan Kampin vilkkaimmalle kauppakeskuskadulle (joku tiesi kertoa, että siitä menee ohitse 150 000 henkilöä päivässä..), mutta Huli reippaana kertoi ketä olimme ja saimmekin osaksemme iloista juttelua, tervetulotoivotuksia, ja nopean selityksen kuinka ilta etenee. Harmi etten jännittävässä tilanteessa muista meitä ohjeistaneen herrasmiehen nimeä tai titteliä.



Etsimme sopiva keskeisen paikan johon istahdimme ja saimme pian seuraa markkinointipäälliköstä joka myös jutusteli ja kertoi kutsuvieraista sekä kahvilasta. Yllätyimme, että bloggaajia oli kutsuvieraista vain kymmenisen kappaletta. Vieraita oli herrasmiehen mukaan 50-100.  Suurin osa kutsutuista oli erilailla kahvilan suunnittelutyössä tai toteutuksessa mukana olleita henkilöitä. Mielessäni vilahti, mitä ihmettä minä siellä tein?!



Ainakin söin. Tarjolla oli ihania erilaisia tapas-tyyppisesti leikkeitä, chorizoa, ilmakuivattua kinkkua, toast skageneita ja mozzarella- sekä kanapekonisalaattia. Maistiaisten perusteella voisin hyvin kuvitella istahtavani shoppailureissulla juurikin Beanien pöytään. Anniskeluoikeudet on myös plussaa jos jollakin viinihammasta kolottaa. Taikinakuoren sisällä oleva pestosuupala oli ainut miinus tarjoiluissa, sen koostumus oli vähän..hmm. löysä mössö,  taikinakuori juuttui suuhun pitkäksi aikaa, eikä maku ollut hääppöinen. Hummus sen sijaan vei mausteisuudellaan kielen mennessään! Niin myös New York cheesecake mansikoiden kera. Ah! Paras juustokakku pitkään aikaan. Harmi että vitriinissä kakkusiivun päällä oli vain yksi mansikka. Mielestäni juustokakku on yksinään liian tunkkaisen makeaa, se kaipaa rinnalle enemmän jotakin raikasta. Tilaisuudessa tuoreet mansikat sai itse annostella kakun reunalle. Nam.


Palvelu oli ainakin tänä iltana erinomaista. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa ns. peruskäyntikertaa, että kuinka kaukana tällainen kutsuvierastilaisuus on käytännöstä. Arastelen yleensä kovin intohimoisesti työhönsä (ja sen tuomaan rooliin) suhtautuvia bisnesmiehiä, joiden kanssa tänäkin iltana olimme tekemisissä, mutta ihan hienon kahvilan olivat saaneet aikaiseksi, joten ehkä olivat tällä kertaa ylpeytensä ansainneet. Toisaalta, jää nähtäväksi miten Beanie todella eroaa Fazerin ym. kilpailijakahviloistaan. Ainakin siellä oli upeat kattoverhot sisustuksessa. Fazerin kahvila tarvitsisi juuri sellaista ääntä imevää sisustuselementtiä viemään pois avaran tilan kaikua. Erilaista Beaniessä on after work menu. Se sisältää tapaslautasen tai pitapizzan. Myös aamiaislautanen on ihan hauska lisä kuohuviineineen.



Beanie on kovin keskeisellä paikalla, joten sinne kantautuu Kampin kauppakeskuksen hälinä väistämättä. Sitä tasapainottamassa, vastaäänenä, onkin herra herrasmiehen kokoama spotify soittolista. Se minua kiinnostaa erityisesti. Illan musiikkitarjonnasta vastasi DJ. Mutta siitä ei yksinkertaisesti ole mitään sanottavaa. Perus kahvilanavajaismusiikkia. Ei eronne liiemmin hissimusiikista.








Nyt on aika järjestää tämän blogin ensimmäinen arvonta! Tässä se tulee!
Osallistu kommentoimalla tätä postausta, kerro vaikkapa juotko aamiaisella kahvia vai teetä. Muista painaa myös linkkiä "Tilaa sähköpostitse" niin saat sähköpostiisi tulevat kommentit. Arvonnan voittajat näet ilmoitetaan kommenttikentässä!


PALKINTONA eli arpajaisvoittona kahdelle onnekkaalle on kahden hengen lahjakortti Beanie-aamiaiselle Kampin kauppakeskukseen sisältäen aamiaislautasen, tuoremehun, kahvin sekä lasilliset kuohuviiniä! Aikaa osallistua on keskiviikon loppuun saakka! Eli keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo 00:00 loppuu osallistumisaika ja onnetar suosii siis kahta kommentoijaa!


Krista Siegfrids ja euroviisuvoitto!

Kyllä, uskon vakaasti Kristan voittoon. Minua kyllä kovasti hävettää, että vasta katsoessani euroviisujen semifinaalia eilen tajusin menneeni täysin lankaan. Luin aiemmin keväällä, että Kristan Team Ding Dongin sijaan lavalla nähtäisiin Taikapeilin tytöt ja muista hassuja hahmoja taustalaulajina sekä tanssijoina. Olin puolitoista kuukautta tuossa harhaluulossa ja erittäin pettynyt Kristaan, että hän ei pitäytynyt omassa tiimissään vaan antoi Ylelle periksi. Voi mikä emä munaus.

Vasta semifinaalin jälkeen tajusin googlettaa mistä tämä harhaluulo johtui ja tajusin lukeneeni kyseisen uutisen Iltasanomien sivuilta, milloinkas muulloin kuin 1.4.21013. Aprillia!

Lähden tästä syömään silliä ja juomaan kuravettä. Mutta onneksi Krista voittaa!! Onnea matkaan!



tiistai 14. toukokuuta 2013

Hölökynkölökyn!!

Mä juoksin! Ihan oikeasti juoksin! Vuosien tauon jälkeen :) Ehkä kilometrin. Se oli aika hauskaa. Tuli tunnusteltua oloa ja ei kyllä tullut mitään pahempia fiiliksiä. Vähän vasen jalka/nilkka puutui, mutta se on jokin mystinen juttu, se puutuu missä tahansa jumpassa. Paitsi vesisellaisessa. Meidän ihana pikku karvarouva oli reilu ja antoi minun tuntea olevani häntä nopeampi. Rouva on hieman liian arvokas tuollaiseen rahvaaseen harrastukseen ja nolona jolkotteli puolisentoistametriä perässäni. Fleksi taskussa ei kuitenkaan kertaakaan venynyt loppuun saakka.

Nyt kun olen pehmentänyt iskua niin tunnustan mitä tein äitienpäivän aattona.. Vaikka kerroinkin jo, että uusi ystäväni pomppasi (45min varoitusajalla) junaan ja matkusti Helsinkiin, en kertonut, että juna jolla hän saapui oli perillä vasta kymmenen aikaan illalla. Spontaani ystäväni on opiskelija ja itsehän nostan kelan palkkoja hoitovapaalla, joten nappasin yhden virvoitusjuoman mukaan jos vaikka innostumme myöhäisestä piknikistä. Kävimme nappaamassa aseman ravintolassa vähän pöperöä ja painuimme piknikillemme.. rautatientorille. Penkit on niin paljon mukavampia kuin märkä nurmikko, ainakin noin yömyöhällä. Siinä oli kovin turvallisen oloista kun poliisit seisoivat maijan kanssa lähistöllä jututtamassa jotain nahkatakkipoppoota. Sovimme oikein mainiosti joukkoon!

Iltapiknik
Spontanius on ehkä parasta maailmassa. Ja parhaimmat juhlat tulevat suunnittelematta. Sen olen huomannut. Nytkin kaikki päätökset mitä tehdään ja minne mennään syntyivät hetken mielijohteesta. Ja kaikki toimi, ehkä koska mitään odotuksia ei ollut. Päätimme siirtyä penkiltä lämpimämpään paikkaan ja menimme "yksille" On The Rocksiin, jossa istuimmekin lähes koko illan. Oli erittäin viihdyttävää jutella erilaisten ihmisten kanssa. Paras kommentti oli yhdeltä tupakin (btw äiti: minä en polta) pummijalta, joka yritti alkaa jutskaamaan tyttösille näin: "No minkäs ikäisiä te olette, jotain 40?" ja herra ei vitsaillut! Hah! Olen siis 32, mutta aivan varmasti näytin kaksseiskalta kuten ystäväni!

Tapasimme myös Sepon, joka oli oikea hurmuri. Niin hurmuri, ettei hänestä meinannut päästä millään eroon. Kun meistä toinen poistui käymään wc:ssä tai tiskillä, yritti Seppo lämmitellä toista.  Siis vuorotellen. Kyllästyttävän kauan. Lopultakin herra päätti hienosti poistua paikalta taksilla baarin edestä. Jatkoimme hetken päästä vielä Molly Malonesiin, joka sijaitsee ~50m päässä On The Rocksista. Siellähän törmäsimme jälleen Seppoon. Oli herra ajeluttanut taksin korttelin ympäri! Kaikkea sitä tapaa. Tällä kertaa poistuimme itse paikalta. Ei taksilla vaan bussilla ja kävimme vielä erään ihanan basistiystävämme luona katsomassa youtubesta todella outoja videoita ja ottamassa yömyssyt. Kello löi kuusi kun olin kotona. 



Herätessäni äitienpäivään olin kuin uusi ihminen. Nuutunut ja turvoksissa, mutta mieleltäni erittäin piristynyt! Aivojen tuulettaminen on suotavaa itse kullekin ja kaikki sen voi tehdä tyylillään. Minun elämäni on ennen pikkuneitiä kulkenut viikonlopusta viikonloppuun, jolloin olemme nähneet ystäviä ja ihmisiä. Yhtäkkiä lähes kaikki entisenlainen sosiaalinen elämä lakkasi tai harveni kovasti, mutta sitä kaipaa kuitenkin. Vaikka elämä muuttuikin pikkuneidin myötä niin menneisyys ei. Sitä on ihana päästä joskus muistelemaan :)

Ja tähän loppuun vielä muistutus ettei humputtelu jää viimeiseksi mieleen; kävin hölkkäämässä! Oikeasti! Kyllä nyt kilot karisee.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Hymyilyttävä elokuva ja hassuja ajatuksia


https://mail-attachment.googleusercontent.com/attachment/u/0/?ui=2&ik=78108edc59&view=att&th=13e9d37ca7ad3941&attid=0.1&disp=inline&realattid=1434910415421177856-1&safe=1&zw&saduie=AG9B_P-O2D_oYeGbqB9MIVGQ8FVw&sadet=1368437314807&sads=HLl1EyqTg3aSjKFbw_qcrhE9qM4&sadssc=1

Päivän huono-äiti palkinto on nyt ansaittu.. otin läppärin mukaan leikkipuistoon. Ja menin puistoon missä on aidattu piha ja portit saa kiinni. Mutta näyttää tuo tyttö silti hymyilevän.

Viime viikolla kävimme taas parin päivän mummolalomalla. Tällä kertaa kotiinpaluu sujui jo vähän vähemmällä tuskalla. Mummolassa oli silti mukavaa. Kävin katsomassa elokuvan "21 tapaa pilata avioliitto" ja siitä tuli niin hyvä mieli että vieläkin hymyilyttää. Suosittelen!  Tällä kertaa tuntui, että elokuvan roolisuoritukset olivat niin hyviä, että todella uskoin päähenkilöitä! Vaikea enää erottaa roolihahmosta todellista näyttelijää. Ehkä päätä sekoittaa sekin, että luulen putouksen hahmojen olevan näiden näyttelijöiden roolit ja tuon elokuvan olevan nyt oikeaa elämää. Ehkä minusta tulee kohta sellainen höperö joka alkaa juttelemaan näyttelijöille niinkuin tuntisin heidät..
Samaistuin kyllä ihanasti siihen elokuvan pulleaan vaaleanpunaiseen röyhelöön pukeutuneeseen morsiameen! Onneksi mies ei ole samanlainen kuin hänellä.

Vanhassa kotikaupungissa elokuviin meneminen oli erilailla vaikeaa. Mietin että ketä voisi pyytää mukaan ja edessä oli enemmänkin valinnan vaikeus. Niin monta kivaa kaveria on siellä päin! Täällä Helsingissä kun en ole käynyt koulua/opiskellut niin tuttavapiiriä ei ole samanlailla kertynyt koskaan. Pari ihanaa ihmistä onneksi täälläkin on elokuvaseuraksi tai muuhun mukavaan, mutta en halua olla epätoivoinen roikko, joka piinaa kyselyillä, joko taas mennään vaikka eilen juuri oltiin :D (lievästi liioiteltuna). Ja nykyään monella ei lähteminen oman mielen mukaan enää ole itsestään selvää. Aikataulujen sovittaminen on joskus haastavaa. Ystävän kanssa käytiin myös istumassa hetki kuppilassa elokuvan jälkeen ja havahduin hymyileväni ja nauravani erityisen paljon ihanan ja ajatuksia herättävän elokuvan jälkeen hyvässä seurassa. Tuli jotenkin kotoisa olo, sellainenhan minäkin olin ennen. Olen kai edelleenkin, mutta aika harvoin. Sitä tarvitsee lisää. Miten minusta on tullut salakavalasti näin hapan akka?

Ehkä on aika aloittaa kesän kunniaksi asennemuutoskoulu. Valmistun sieltä iloisena ja keittiötä puunaavana pullan tuoksuisena mammana.. ihan kohta :)





sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivä!


Äitienpäivän aatto oli yllätyksellinen. Herra-O ilmoitti että saan pitää hauskaa ja mennä jonnekin jos haluan. Olin jo lannistunut, että kukaan ei lähde tekemään minun kanssani mitään, kunnes 140km uusi ystäväni hyppäsi junaan ja treffasimme asemalla! Siitä lähti sellainen ilotteluputki, että aamulla olin kotosalla vasta auringon noustua. Ja mukavaa oli! Ihanaa että elämääni tupsahti noin extempore-ihminen!

Kuva: Ehkä hieman muutan tällasten aamiaisten ääreenHeräsin sängyssä Herra-O:n sähköpianolla äänittämään Whiter Shade of Pale-kappaleeseen. Itsehän en osaa pianolla äänittää, mutta maailman makeimmat naurut saimme kun huomasimme, että pikkuneiti osaa!! Hän oli kyseisen säestyksen päälle saanut äänitettyä oman stemmansa. Musiikista oli tullut hetkessä hieman elävämpää. Sain myös ihanan salaattibrunssin parvekkeelle tarjoiltuna ja äidin lellipäivän kunniaksi söimme pikkuneidin välipalaksi banaania ja mandariinia sohvalla muumeja katsellen, ja kiinalainen ruoka on tulossa hetkenä minä hyvänsä kotiinkuljetettuna. Vapaapäivä! Tsihih!


Maailman kaunein kortti <3



perjantai 10. toukokuuta 2013

Nallen kylpypäivä ja omakotitalokuume

Tässäpä kirjoitelmia jo aiemmasta mummolareissusta, sopinee tähän tunnelmaan kun juuri palasimme samaisesta paikasta mylläämästä pihaa. Edelliskerralla kamera unohtui reissuun, ja eihän nallen kylpyreissusta voi kertoa ilman kuvia.

Kun kotona seinät alkaa kaatua päälle ja kaksiossa asuminen alkaa kärventää olemusta, on aika hypätä autoon ja hurruttaa mummolaan. Ensimmäisen päivän terapiasessioon kuului siis neljän tunnin pihan mylläys irroitellen maasta hautautuneita laattoja ja niiden uudelleen asettelua, hiekkalaatikon pystytyksen seuraaminen ja nallen pesu! Nalle parka sai äkillisen laihdutuskuurin kun joutui hetkellisesti luopumaan koko sisälmyksistään ennen hyppyä pesukoneen syövereihin ja loppuhuuhteluun vannaan.



 Vinkkinä nallen puhdistamista aikovalle, että homma ei ollut helpoimmasta päästä. Sisälmykset olivat sähköistä ja pölisevää styroksimujua ja vaahtomuovimujua. Avasin nalleparan takapuolen sauman ja aloin ulkona tyhjentää sitä, piha oli hetken aika kaamean näköinen. Valkoisenaan styroksista. Nallen kuivuminen kesti kaksi vuorokautta ja täyttäminen oli ehkä vielä sottaisempaa kuin tyhjennys. Lisäsin sisään hieman vanua, joka muutti hieman nallen pään muotoa suipommaksi (vahingossa). Takapuolen ompelu takaisin kiinni ei myöskään ollut ihan parin minuutin juttu Mutta lopputulos on kuitenkin vanha kunnon halattava nalle!


Illan lopuksi tuli vähän takapakkia terapiaan kun innostuin katselemaan lähistön omakotitalo tarjontaa oikotieltä. Sieltä löytyi vanhan ala-asteopettajani talo jossa käytiin joskus jopa mehukesteillä. Ihana ja idyllinen puutarha ja suloinen talo rauhallisella paikalla, kävelymatkan päässä mummolasta. Onneksi lämmitys oli sähköllä, joten se lievensi kuumeen korkeinta huippua. Omakotitalokuume kyllä yltyi niin että kotiinpaluun ajatuskin tuntuu vähän ahdistavalta. Onneksi on sentään mummolan mullat mitä saa myllätä mielin määrin silloin kun oikein syyhyttää. Mutta eipä se tietenkään sama asia ole, kuin että ihan omastaan huolehtisi.

Omakotitalokuumeesta puhuessa varmaankin kaikki saavat kuulla ihan kauniilla tarkoituksella ihmisiltä epäilyksiä liittyen pihatöihin."Sitten kun luot lunta talvet niin..." tai "sitten kun leikkaat nurmikkoa pitkin kesää niin...". Itse neuvonantajathan ovat selkeästi joskus olleet samassa tilanteessa, unelmoimassa talosta. En ehkä kymmenen lumisen talven jälkeen enää innoissani odottaisi koska taas pääsisi kolan jatkoksi lykkimään, mutta ei se kuulosta kuitenkaan niin kamalalta ettenkö taloa haluaisi. Kokemuksesta puhuvat eivät ole kuitenkaan halunneet muuttaa kerrostaloon, vaan edelleen lykkivät lunta ja leikkaavat nurmikkoa omakotitalossaan, joten plussat taitaa kuitenkin voittaa pihatyö miinukset.

Itse haaveilen omasta pihasta, jossa saan harjoitella kasvattamaan juuri niitä kasveja mitä haluan, pihan jossa pikkuneiti saa turvassa leikkiä, pihan jossa lakanat ja vaatteet saavat kesällä raikkaan tuoksun kuivuttuaan narulla ulkona ja missä voi nallen pölisevät styroksi sisälmykset ottaa pesua varten pihalle koska vaan. Siinäpä sitä.


Anna ja Nasu.jpg
Kuin eilinen.. minä ja upouusi nalle.